Aloitus

Moikka!

Pitkän harkinnan jälkeen päätin aloittaa taas blogin kirjoittamisen. Ns. puhtaalta pöydältä aloittaminen on houkutellut jo pidemmän aikaa, mutta vasta nyt tein päätökseni. Blogi kertoo siis pienestä harmaasta ylläpitoponistani ja sen elämästä. Matkan varrella mutkia, suoria, sekä ylä- ja alamäkiä. Maallikkoharrastajana isommat kisat eivät ole tavoitteena, vaan nautin lajin harrastamisesta ihan kotitallilla. Toki halu kehittyä hyväksi ratsastajaksi ja hevosihmiseksi on suuri. Ratsastusta olen harrastanut yhteensä noin 7 vuotta. Yhtä syksyä lukuunottamatta yhtäjaksoisesti. Aloitin ratsastuksen yksityistallilla 8-vuotiaana ja viime maaliskuussa ylläpitoponimme Taalia sitten muutti sinne. Reilun vuoden (muistaakseni 2010)  kävin ratsastuskoululla, mutta lopetin ja vaihdoin sitten takaisin samaiselle yksityistallille. Vuonna 2012 minulla oli kaverini kanssa myös hoitohevonen, 20-vuotias suomenhevostamma, mutta lopetimme sen hoitamisen keväällä 2013.

Taalia on ensimmäinen ylläpitoponini monien vuosien haaveilun jälkeen. Unelmahevoseni ei etsintävaiheessa ollut poni, vaan pieni hevonen. Ei kylmäverinen. Ei ex-ravuri. Täysiverinen olisi ollut paras. Puoliverinen ja isot ponit sen jälkeen. Olin melko kriittinen siinä vaiheessa. Ja saatuani kuulla, että yhden englantilaisen täysiverisen, -jota kävime kokeilemassa, ja jonka oli tarkoitus muuttaa meille viime hiihtolomalla- omistaja oli myynyt sen, menetin toivoni. Äiti jatkoi kuitenkin etsimistä ja löysi Taalian. Alkuun olin vähän nihkeästi ottamassa sitä. Olin enemmän sitä vauhtia ja vaarallisia tilanteita -tyyppiä. Mutta vasta Taalian saatuani tajusin haasteita tulevan myös pienen ja kiltin ponin kanssa. Helppo poni Taalia ei ollut. Ja haasteita sekä eteenpäin liikkumiseen, että maastossa hiljentämiseen tuli alkutaipaleella paljon. Siinä vaiheessa olin onnellinen, ettei hevoseni ollut suuri ja haastava täysiverinen.. Äiti teki päätöksen puolestani ja eräänä päivänä ilmoitti, että se tulisi seuraavana viikonloppuna. Kyllä, ilman koeratsastusta. Ehkä vähän järjetöntä, mutta saimme sen koeajalle pariksi kuukaudeksi ennen varsinaisen ylläpitojakson alkamista. Kun näin Taalian ensimmäistä kertaa, olin myyty. Sen tummat silmät, jotka tuijottivat tarhan aidalta saivat viimeisetkin epäilyksen rippeet varisemaan keväiseen maahan. Ja hetkeäkään en tosissani ole katunut, että suostuin sen ponin ottamiseen. Taalian lisäksi meillä on kotona 5 kania.
Blogia koitan päivittää useamman kerran viikossa ja pyrin pitämään postaukset erilaisina. Ei siis montaa hikistä koulutreeni postausta peräkkäin vaan mahdollisimman erityyppisiä. Myös erikoispostauksia tulee blogini sisältämään ja mahdollisesti myös videoita. Teen mielelläni toivepostauksia, joten jos jollain on antaa vinkkejä ja toiveita postausten suhteen, niin otan niitä mielelläni vastaan ja toteutan. Blogista saa myös muuten antaa palautetta liittyen ulkoasuun, postausten sisältöihin, kirjoitustyyliin, ihan mihin vaan. Asiallinen negatiivinen ja rakentava palaute on myös tervetullutta. Mutta sen pidemmittä puheitta: Tervetuloa!