Kinkunsulatuskoulua

Moikka!

Ihan aluksi pahoittelen, ettei tämän päivän ratsastuksesta saatu kuvia, kun oli jo niin pimeää. Muutaman kuvan ehdin kuitenkin Taaliasta napata ennen ratsastusta.



Tänään menin Taalialla pitkästä aikaa kunnolla koulua. Nyt lumien tulon ja joulun aikaan on keksinyt niin paljon muuta hauskaa, kuten pulkkaan totuttelua, maastoilua, hankilaukkaa yms. ettei ole kunnolla malttanut mennä koulua.
Taalia oli alussa aika tahmea pohkeelle, joten ratsastin alkuverryttelyksi muutamia siirtymiä ja reipasta ravia ja laukkaa. Sen jälkeen aloin ratsastaa sitä pehmeäksi taivuttelemalla. Taalialle kulmat on aina olleet vähän hankalia, kun menee niissä helposti ulkolapa edellä, joten päätin keskittyä kulmien ratsastamiseen. Alku oli vaikeaa ja varsinkin oikeaan kierrokseen jouduin tosissaan tekemään töitä, että meni suorassa ja hyvässä tasapainossa. Kun Taalia tuli meille ylläpitoon, vaikeampi suunta sille oli vasen. Itselleni vasen on aina ollut vahvempi, joten myös Taalia kehittyi siihen suuntaan melko nopeasti, ja siitä tuli sen vahvempi suunta. Oikea kierros taas on mulle ollut paljon hankalampi, joten olen tehnyt siitä vaikeamman myös Taalialle. Itselläni ainakin helposti käy niin, että kun poni tuntuu kivalta toiseen suuntaan, tulee siihen suuntaan mentyä enemmän ratsastuksen aikana, kuin hankalampaan. Vaikka molempia suuntia olisi hyvä ratsastaa yhtä paljon, ettei hevonen toispuoleistuisi liikaa. Ja tietysti ratsastajalla sama. Tietoisesti vaihdan suunnan oikeaan kehittääkseni sitä, ja kohta jälleen huomaa kiertävänsä vasempaan. Nyt keskityin myös siihen, että menin molempiin suuntiin, ja että molempiin suuntiin tuli hyviä pätkiä. Laukka oikeaan on nyt ollut Taalialle oikeasti hankalaa. Oikeaa laukkaa se kyllä osaa mennä, mutta kaarroksissa menee ulkolapa huomattavasti edellä ja huonossa tasapainossa. Nyt keskityin siis myös erityisesti oikean kierroksen laukkaan. Loppuun sainkin aika-ajoin hyviä pätkiä ja poni kulki paremmassa tasapainossa.
Ratsastaessani sain tehdä töitä hikeen asti onneksi hyvällä lopputuloksella ja vaikkei Taalia jouluna kinkkua saanutkaan, eikä juurikaan muitakaan herkkuja, otti selvästi myös Taalian voimille ja pikku hiki sillä ratsastuksen jälkeen olikin.

 Onko teillä hankalampaa suuntaa? 

Mitä tykkäsit? Postausideoita saa laittaa kommentteihin!

Aloitus

Moikka!

Pitkän harkinnan jälkeen päätin aloittaa taas blogin kirjoittamisen. Ns. puhtaalta pöydältä aloittaminen on houkutellut jo pidemmän aikaa, mutta vasta nyt tein päätökseni. Blogi kertoo siis pienestä harmaasta ylläpitoponistani ja sen elämästä. Matkan varrella mutkia, suoria, sekä ylä- ja alamäkiä. Maallikkoharrastajana isommat kisat eivät ole tavoitteena, vaan nautin lajin harrastamisesta ihan kotitallilla. Toki halu kehittyä hyväksi ratsastajaksi ja hevosihmiseksi on suuri. Ratsastusta olen harrastanut yhteensä noin 7 vuotta. Yhtä syksyä lukuunottamatta yhtäjaksoisesti. Aloitin ratsastuksen yksityistallilla 8-vuotiaana ja viime maaliskuussa ylläpitoponimme Taalia sitten muutti sinne. Reilun vuoden (muistaakseni 2010)  kävin ratsastuskoululla, mutta lopetin ja vaihdoin sitten takaisin samaiselle yksityistallille. Vuonna 2012 minulla oli kaverini kanssa myös hoitohevonen, 20-vuotias suomenhevostamma, mutta lopetimme sen hoitamisen keväällä 2013.

Taalia on ensimmäinen ylläpitoponini monien vuosien haaveilun jälkeen. Unelmahevoseni ei etsintävaiheessa ollut poni, vaan pieni hevonen. Ei kylmäverinen. Ei ex-ravuri. Täysiverinen olisi ollut paras. Puoliverinen ja isot ponit sen jälkeen. Olin melko kriittinen siinä vaiheessa. Ja saatuani kuulla, että yhden englantilaisen täysiverisen, -jota kävime kokeilemassa, ja jonka oli tarkoitus muuttaa meille viime hiihtolomalla- omistaja oli myynyt sen, menetin toivoni. Äiti jatkoi kuitenkin etsimistä ja löysi Taalian. Alkuun olin vähän nihkeästi ottamassa sitä. Olin enemmän sitä vauhtia ja vaarallisia tilanteita -tyyppiä. Mutta vasta Taalian saatuani tajusin haasteita tulevan myös pienen ja kiltin ponin kanssa. Helppo poni Taalia ei ollut. Ja haasteita sekä eteenpäin liikkumiseen, että maastossa hiljentämiseen tuli alkutaipaleella paljon. Siinä vaiheessa olin onnellinen, ettei hevoseni ollut suuri ja haastava täysiverinen.. Äiti teki päätöksen puolestani ja eräänä päivänä ilmoitti, että se tulisi seuraavana viikonloppuna. Kyllä, ilman koeratsastusta. Ehkä vähän järjetöntä, mutta saimme sen koeajalle pariksi kuukaudeksi ennen varsinaisen ylläpitojakson alkamista. Kun näin Taalian ensimmäistä kertaa, olin myyty. Sen tummat silmät, jotka tuijottivat tarhan aidalta saivat viimeisetkin epäilyksen rippeet varisemaan keväiseen maahan. Ja hetkeäkään en tosissani ole katunut, että suostuin sen ponin ottamiseen. Taalian lisäksi meillä on kotona 5 kania.
Blogia koitan päivittää useamman kerran viikossa ja pyrin pitämään postaukset erilaisina. Ei siis montaa hikistä koulutreeni postausta peräkkäin vaan mahdollisimman erityyppisiä. Myös erikoispostauksia tulee blogini sisältämään ja mahdollisesti myös videoita. Teen mielelläni toivepostauksia, joten jos jollain on antaa vinkkejä ja toiveita postausten suhteen, niin otan niitä mielelläni vastaan ja toteutan. Blogista saa myös muuten antaa palautetta liittyen ulkoasuun, postausten sisältöihin, kirjoitustyyliin, ihan mihin vaan. Asiallinen negatiivinen ja rakentava palaute on myös tervetullutta. Mutta sen pidemmittä puheitta: Tervetuloa!